tiistai 17. syyskuuta 2013

Tohtori Outolempi eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb), 1964


Se kaveri, joka keksi tälle elokuvalle nimen, ei kyllä ollut kuullut tiivistämisestä. Toisaalta nimi on nerokas; se jää mieleen ja minullekin nimi oli kyllä tuttu ennen kuin olin koko elokuvaa nähnytkään. Elokuva on todella arvostettu ja IMDb:n listallakin se keikkuu 40 nurkilla.

Tohtori Outolempi on yhden kaikkien aikojen ohjaajan - Stanley Kubrickin aikaisemman vaiheen tunnetuimpia elokuvia ja hänen viimeinen mustavalkoinen elokuvansa. Elokuva on musta komedia kylmästä sodasta, kommunismin pelosta ja ydinsodan uhasta, joka uhkaa realisoitua koko maailmaa uhkaavin seurauksin. Tätä uhkaa maailman suurimpien sotilasmahtien johtajat yrittävät estää toteutumasta.

Komedia on mielestäni kaikkein haasteellisin elokuvatyyli, on todella vaikeaa olla hauska ilman, että yrittää sitä liikaa. Tohtori Outolemmen huumori kuitenkin toimii: sitä on sopivasti höysteenä, eikä se ole liian päälle liimattua. Puhtaaksi komediaksi elokuvaa ei voi kuitenkaan luonnehtia, sillä sen tyyli on pääasiassa satiirinen ja siinä on myös poliittisia ja moraalisia kannanottoja.

Elokuvassa on myös lukuisia todella herkullisia roolihahmoja. Peter Sellers tekee elokuvassa todella hienon kolmoisroolin, kaikki hänen hahmonsa ovat todella hienosti näyteltyjä ja täysin erilaisia.  Hahmot on myös maskeerattu niin hyvin, että tämä kolmoisrooli paljastui minulle vasta elokuvan jälkeen. Sellers olisi mielestäni ehdottomasti ansainnut näyttelijäntyöstään oscarin, mutta ehkä valintaraadin ongelmaksi muodostui, että yksikään rooli yksinään ei ollut valinnan arvoinen. Myös George C. Scott ja Sterling Hayden tekevät hienot roolityöt kenraaleina.

Suosittelen Tohtori Outolempeä kaikille mustan huumorin ja satiirin ystäville. Vaikka elokuvan teema itsessään ei enää olekaan ajankohtainen yli 20 vuotta kylmän sodan päättymisen jälkeen, ei ajan hammas ole mielestäni ollenkaan päässyt puremaan tähän 60-vuotiaaseen elokuvaan. Näyttelijät ovat hyviä, juoni on herkullinen ja huumori toimii. 

Arvosana: 8/10

Gentlemen, you can't fight in here! This is the War Room.
-President Merkin Muffley  

 Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb
(1964) on IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti