Kaupungin Valot (City Lights), 1931

Äänielokuvat olivat tulleet elokuvateattereihin 1920-luvun loppupuolella, mutta mykkäelokuvien suurin tähti Charlie Chaplin jatkoi edelleen taistelua hänelle tutulla formaatilla. Kaupungin valot on yksi monista Chaplinin ”kulkuri-elokuvista” ja IMDb:n listalla se on arvostettu top 40:iin eli kaikista korkeimmalle hänen elokuvistaan. Itse en ole näiden arvosteluiden kanssa ollenkaan samaa mieltä, sillä mielestäni Kaupungin Valot on aika heikkotasoinen elokuva, yleisesti ottaen ja myös verrattuna Chaplinin muuhun tuotantoon.

On tietysti myönnettävä, että aika on ajanut aika pahasti Chaplinin huumorin ohi. Kompurointi, kaatuilu ja koomiset takaa-ajojuoksut eivät oikein jaksa huvittaa enää 2010-luvulla, 80 vuotta sitten tilanne oli varmasti toinen. Nykykatsojaa elokuva ei oikeastaan saa edes hymähtämään, huvittuneisuus tulee lähinnä siitä, että katsojasta on huvittavaa, että tällainen kohellus on joskus edustanut maailman parasta huumoria.

Huumoria vielä suurempi ongelma on kuitenkin mielestäni se, että elokuvan tarina ei oikein pysy kasassa. Tarinalinjojen välillä hypitään kummallisesti ja epäloogisesti, yksittäiset kohtaukset ovat vähän irrallisia eivätkä oikein liity ja linkity toisiinsa. Osa kohtauksista tuntuu lähteneen liikkeelle yksittäisestä sketsi-ideasta, joka on sitten vain täytynyt jotenkin survoa mukaan osaksi tarinaa. Elokuva on tosiaan melko sketsi-tyylinen, yksi kohtaus muodostuu yhden vitsin ympärille ja sitten hypätään seuraavaan.

Elokuva on kestoltaan alle 1,5 tuntia, mutta ehdin kyllä useaan otteeseen miettimään, että joko tämä jo loppuisi. Jos haluaa itseään elokuvahistorialla sivistää niin sitten tämä kannattaa katsoa, muita syitä en oikein keksi.

Arvosana: 5/10