sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Hobitti – Smaugin Autioittama Maa (The Hobbit: The Desolation Of Smaug), 2013

Smaugin autioittama maa on Hobitti trilogian toinen osa ja jatkaa tarinaa suoraan siitä, mihin viime vuonna ilmestynyt Hobitti – Odottamaton Matka jäi. Ykkös-Hobitti oli mielestäni todella hyvä elokuva ja koska Taru Sormusten Herrasta –trilogia on yksi kaikkien aikojen elokuvasuosikkejani, oli kyseessä omalla kohdallani ehdottomasti vuoden odotetuin elokuva.

Kun elokuvateatterin ruutu pimeni ja elokuva oli loppu, tunnelmat olivat kuitenkin hieman kaksijakoiset. Smaugin autioittama maa on ykkösosan tavoin komeata katseltavaa, puitteet ovat hienot, tarina viihdyttävä ja vajaa kolmetuntinen meni yhdessä hujauksessa. Silti… Jotenkin elokuva jätti hieman kylmäksi. Johtuiko tämä sitten omista kovista odotuksista vai mistä, mutta mielestäni näistä aineksista olisi saanut vielä paljon paremmankin elokuvan aikaiseksi.

Hobitti 2:sen tarinaa vaivaa tyypillinen trilogioitten keskimmäisen osan –syndrooma. Siinä ei ole oikein selkeää alkua ja tarinan rakennusta, vaan katsoja tupsautetaan yhtäkkiä taas keskelle ensimmäisessä osassa alkanutta seikkailua. Siinä ei myöskään ole selkeää loppua (eikä edes väliloppu), vaan elokuva katkaistaan tylysti kesken suurimman jännityksen vähän ”jatkuu seuraavassa jaksossa”-tyylisesti. T
ässä tapauksessa jatkoa ei vain seuraa ensi viikolla seuraavassa jaksossa vaan vasta vuoden päästä, joten ratkaisu on mielestäni tarinankerronnallisesti aika erikoinen. Oma reaktioni lähenteli ainakin epäuskoa siinä vaiheessa kun ruutu meni pimeäksi – ei kai tätä tähän voi lopettaa.

Muutenkin tarinan kuljetus on paikoin sekavaa ja siinä on muutamia hieman irralliseksi jääviä kohtauksia. En tiedä kuinka paljon materiaalia elokuvasta on jäänyt leikkauspöydälle, joten ehkä tästäkin julkaistaan vielä myöhemmin hieman pidempi ”ohjaajan versio”. Ainakin Taru Sormusten Herrasta –elokuvien kohdalla pidennetyt versiot toimivat mielestäni paljon paremmin kuin alkuperäiset ”karsitut” elokuvateatteriversiot. Tarinaa vaivaa myös tietty ennalta-arvattavuus ja katsoja pystyy aika hyvin koko ajan aavistamaan mitä seuraavan nurkan takaa tarina tuo tullessaan.

Tarinan positiivisia puolia on puolestaan ensimmäisen osan tavoin se, että siihen on tuotu elementtejä ja juonikuvioita myös alkuperäisen Hobitti-kirjan ulkopuolelta. Näin tarinaa saadaan hienosti linkitettyä Taru Sormusten Herrasta –trilogiaan ja mukaan on otettu myös pätkiä mm. Silmarillionista. Mielestäni on kunnioitettavaa, että tarinaa uskalletaan muokata paremmin elokuvakerrontaan sopivaksi.

Kävin itse katsomassa elokuvateatterissa elokuvan HFR 3D-version ja voin suositella sitä kaikille. Elokuva on todella komean näköinen, vaikka ainakin itselläni kesti muutama minuutti alussa totuttautua todella sulaviin kameran ja hahmojen liikkeisiin. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että elokuva on todella ”aidon” näköinen ja hyvin todellisen tuntuinen. Suosittelen elokuvaa kaikkien hyvän ja viihdyttävän seikkailuelokuvan ystäville (ja Tolkien-faneillehan tämä on ihan ”must” kamaa), ensimmäisen osan katsominen on kuitenkin mielestäni välttämätöntä tämän kakkososan katsomiseksi.

Arvosana: 8/10

Dori: Was that an earthquake?

Balin: That, my lad, was a dragon.

 The Hobbit: The Desolation of Smaug
(2013) on IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti